Valioliiganeitsyet ihka ensimmäiseen matsiinsa Englantiin: vihkoon meni!
- 12.6.2013
- 3 min käytetty lukemiseen
.jpg)
Valioliiga-joukkueet katsastaa myös Suomen harjoitusottelussa, mutta Englannin Valioliigamatsin näkeminen livenä paikanpäällä kuuluu niihin asioihin, jotka kunnon penkkiurheilijan pitää edes kerran elämässä kokea.
On monia tapoja lähteä sumuiseen saarivaltioon katsomaan matsia, tässä on esitelty niistä yksi.
Tapa, jolla keltanokkaisten tunareiden Valioliiganeitsyys vietiin...
Mikäli minkä tahansa seuran ottelu kiinnostaa, voi valita kaupungin jossa pelataan Valioliigaa juuri silloin kun lomat sattuu kohdilleen ja silloin kun kukin matkansa Englantiin juuri suuntaa.Jos haluaa nähdä juuri oman suosikkiseuransa kentällä, vaihtoehdot käyvät huomattavasti rajallisimmiksi.
EGORAZZI:ssa haluttiin nähdä Arsenalin matsi Lontoossa -- faneina, ei akkrettuina toimittajina!
Toki liput olisi voinut hankkia paikalliselta mustanpörssinkauppiaalta, maksaa niistä ylihintaa, tulla huijatuksi, menettää hermonsa, juoda kännit ja päätyä paikalliseen putkaan muiden huligaanien kanssa.
Tällä kertaa ei kuitenkin päädytty noudattamaan tuota normaalia lähestymistapaa, vaan liput päätettiin hankkia netistä - etukäteen!
Hyvät paikat irtosivat kuukauden odottelun jälkeen todella sopuhintaan: alle 50€ per lippu... vaan lippujapa ei noin vain ostetakaan valioliigan matseihin.
Lontoolaisseura Arsenalin liput tulevat netissä ensin myyntiin seuran rekisteröityneille jäsenille. Jäsenyystasoja on monia, ja mitä ekslusiivisempi jäsenyys, sitä aikaisemmin lippuja pääsee netistä ostamaan.
Jokaiselle jäsenyystasolle puolestaan on oma lippukiintiönsä.
Arsenalin matsit ovat taas niin suosittuja, että lippuja ei juurikaan riitä muille kuin jäsenille. Kaikki ottelut ovat loppuunmyytyjä.
Lippukaupat alkoivat Red Membership -jäsenyyden hankkimisella. Tämä kustanti postimaksuineen hieman reilut 40 egeä. Jäsenyys olisi voimassa vuoden.
Ja sitten vain lippuja ostamaan!
Väärin!
Punaisen jäsenkirjan hankkineille liput tulisivat myyntiin kuukautta ennen ottelua - ja niitä olisi vain rajoitettu määrä.
Matkasuunnitelmat muuttuivat ja alkoi lippukaupan (jäsenille) avaamisen piinallinen, päivien odotus.
Samalla minuutilla kun liput tulivat myyntiin, alkoi jonotus. Systeemi pisti jonottajat kuitenkin järjestykseen, joten tunnin parin roikkuminen koneella ja liput olisivat kohta taskussa... ellei kiintiö sitä ennen loppuisi kesken!
Taas väärin!
Lontoossa käydessään kannattaa samalla myös tsekata London Eye - maailmanpyörä... oman vuoron koittaessa kävi nimittäin ilmi, että jäsen sai ostaa netistä vain oman lippunsa. Matkalle lähtevän kaverin lippua varten tarvittaisiin toinen Red Membership -jäsenyys.
Hyppy toiselle Arsenalin nettisivulle, kaverille äkkiä jäsenyys ja takaisin virtuaaliseen jonoon varsinaisia lippuja jonottamaan.
Tunnin jonotuksen jälkeen lippukauppa päästi sisään ja muutamia kunnon lippuja oli vielä jäljellä, joten molemmat jäsennumerot systeemiin ja eikun lippuja valitsemaan.Alle 50€ satsauksella irtosi todella mahtavat vierekkäiset paikat, ja jälleen koitti yllätys:M
itään lippuja ei kotiin lähetettäisi, vaan pääsylippu olisi automaattisesti koodattuna Red Membership -jäsenkorttiin. Kuvan perusteella kortti näyttäsi luottokortilta, jonka magneettijuovaa vinguttamalla pääsisi sisään stadionille.
Mitään jäsenkortteja ei kuitenkaan vielä edes ollut postitettu. Olihan kaverinkin jäsenyys hankittu vasta tunti sitten! Matsiin olisi tasan 30 vuorokautta.
Alkoi taas hermoja raastava kynsien pureskelu.
Huoli oli kuitenkin turha ja parin viikon päästä jäsenkortit saapuivat molemmalle Arsenal-fanille postin mukana. Siis pari viikkoa ennen matsia. Oli vihdoin aika varata lennot ja hotelli.
Reissu sujui rattoisasti ja Lontoo kohteli hyvin - myös sään puolesta.
Lennot ja hotelli viikonlopuksi maksoivat yhteensä alle 500 euroa. Yhden lipun hinnaksi tuli reilut 80 euroa, josta siis jäsenmaksun osuus liki puolet. Yllätyksenä jäsenpaketin mukana tuli tarraa, magneettia, DVD ja seuran historiasta kertova kirjanen.
Tosin, kannattaa muistaa mihin paikalliseen aikaan matsi alkaa. Vannoutunut Valioliigafani kun katsoo matseja Suomessa eri aikavyöhykkeellä.
Toisaalta, vartin myöhästyminen matsista tarkoittaa jonotukselta välttymistä. Kuitenkin, kun Suomesta asti lähtee katsomaan matsia, voisi sen katsoa alusta saakka - kaikki 90 minuuttia.
Varsinkin kun ottelun ainoa maali tulee tuon missatun vartin aikana.
Ja ainahan voi mennä alta riman ja käydä katsomassa Suomessa pelattava näytösottelu.
Jan I. Somela-
