Riita parkkiruudusta – koko 46 000 €:n oikeudenkäynnin hiljaa ollut tunnustaa: “Minä parkkeerasin, ei oikeuden tuomitsema”
- 5.6.2019
- 3 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 1.11.
Kyselyjen mukaan suomalaisilla on luotto auktoriteetteihin. Oikeuslaitos saa yleensä puhtaat paperit kansan silmissä, toistaiseksi. Jokainen oikeusmurha rapauttaa tätä uskoa. Usko poliisiin on jo koetuksella.
Lähes yhtä yksimielisesti kuin oikeuslaitokseen luotetaan, yksityisiin pysäköinninvalvontafirmoihin suhtaudutaan Suomessa penseästi.
On monen oikeustajun vastaista, että sääntöjä rikkovien metsästäjiä palkitaan taloudellisesti — ja usein vielä ruhtinaallisesti.
Siinä missä kunnallisella pysäköinninvalvonnalla on isossa kuvassa sentään joku tehtävä ylläpitää edes jotain rotia pysäköinnissä, ja pitää poistumiestiet, porttikongit, spårakiskot, ym. vapaina, yksityisillä parkkifirmoilla on vain yksi tehtävä: se on laputtaa niin montaa autoa kuin vain mahdollista.
Jokainen laputus, eli tuulilasiin lätkäisty yksityisoikeudellinen valvontamaksu, on tulosta firman viivan alle.
Laputtaa vaikka virheellisin perustein, ja taistella reklamaatiota vastaan postilokerosta käsin ja hoitaa ‘asiakaspalvelu’ ainoastaan elektronisesti. Eli väsyttää yksittäinen väärin ‘sakotettu’ maksamaan.
Siinä missä oikealla parkkipirkolla on oikeus lyödä lappu auton ikkunaan synnyttäen sen haltijalle näin juridisen maksuvelvollisuuden, yksityisellä pysäköinninvalvojalla pitäisi olla kiistatapauksessa aukotonta näyttöä siitä kuka ajoneuvon on väärin pysäköinyt.
Kyseessä ei siis ole pysäköintivirhemaksu, vaan yksityisoikeudellinen valvontamaksu. Parkkipate kertoo näin omilla nettisivuillaan:
“Pysäköidessään autoilija sitoutuu noudattamaan alueen kylteissä ilmoitettuja pysäköintiehtoja. Kylteissä on maininta siitä, että sopimusehtojen vastainen pysäköinti aiheuttaa velvoitteen valvontamaksun suorittamiseen. Mikäli kuljettaja ei noudata mainittuja sopimusehtoja, hän on velvollinen maksamaan kylteissä mainitun suuruisen valvontamaksun vahingonkorvauksena. Maksamattomista valvontamaksuista lähetetään aina huomautuskirje ennen perintää. Perinnän jälkeen edelleen maksamattomille saataville haetaan käräjäoikeudesta päätös saatavan maksamisesta. Tuomion jälkeen saatava voidaan periä ulosoton kautta.”
Jotta kyseinen sopimus syntyisi, pitäisi siis selvittää se toinen sopimusosapuoli: autoilija, kuljettaja, hän.
Nyt astuu esiin tuo ‘sopimusosapuoli’, joka seurasi vierestä, kun hänen lapsensa äiti hävisi kiistan parkkiruudusta hovioikeudessa.
Tälle ‘virhepysäköinnille’ tuli hintaa 46 000 euroa.
Sopimusoikeudellisen epäselvyyssäännön periaatteen mukaisesti epäselvää sopimusehtoa tulkitaan laatijansa vahingoksi. Vakiosopimusoikeudessa tämän vastine on, että vakioehtoja tulkitaan laatijansa vahingoksi. Tällä on haluttu estää se, että vakioehtojen laatija pystyisi epäselviä sanamuotoja käyttämällä hyötymään sopimuksen mieleisestään tulkinnasta. Koska sopimuksen laativalla osapuolella on ollut mahdollisuus käyttää selkeää muotoilua, niin on kohtuullista, että se myös kantaa tulkintariskin, jos sopimustekstiin jää tulkinnanvaraisuuksia. Tämä toisaalta kannustaa tekemään selkeitä sopimuksia, jolloin riitaisuuksilta vältytään.
Jarkko Hyöppönen kertoi EGORAZZIlle olleensa kuljettajana kahdessa ajoneuvossa, jotka keräsivät yhteensä 184 pysäköintivirhemaksua Parkkipate-pysäköinninvalvojalta.
Oikeudelle hän ei tätä koskaan kertonut.
Ei kärjäjillä, eikä hovissa.
Oikeuden mukaan ajoneuvot oli parkkeeranut hänen lastensa äiti, loppulaskun saanut sairaanhoitaja.
Koko homma pähkinänkuoressa meni ensimmäisenä siitä uutisoineen Helsingin Uutisten mukaan näin:
Sairaanhoitaja teki taloyhtiön kanssa sopimuksen parkkipaikasta. Alueen parkkiruudut oli vähintäänkin sekavasti merkitty, jonka seurauksena ajoneuvo parkkeerattiin väärälle paikalle, jossa oli sama parkkiruudun numero (kuin oikeassa parkkiruudussa).
Parkkipate sakotti, sairaanhoitaja reklamoi, Parkkipate ei vastannut reklamaatioon, tai vastasi siihen toteamalla sen aiheettomaksi.
Koska sairaanhoitaja oli virhemaksuja reklamoinut taho, hän päätyi asiassa oikeuteen, ja sen jälkeen vielä hovioikeuteen.
Hävisi ja tuli loppulaskun aika: 46 000 euroa.
Parkkipaten omissa ehdoissa puhutaan ‘kuljettajasta’, ‘autoilijasta’ ja ‘hänestä’. Jotta sopimus syntyisi pitäisi tunnistaa siis kuljettaja. Hän oli Jarkko Hyöppönen, joka ei ollut kanteessa vastaaja, eikä häntä oikeudessa kuultu.
Oli olemassa siis vähintäänkin epäselvyyssäännön mukainen tulkintariski, koska eihän sopimuskumppanikaan tainut oikein olla Parkkipatelle selvillä?
Ennakkotapaus saattaisi hyvinkin panna teuraaksi muutaman yksityisen parkkifirman kaiken niiden riidallisten saatavien muuttuessa arvottomaksi, mutta sekin parempi, kun yhden syyttömän tuomitseminen velkahelvettiin
Kun on olemassa laki epäselvästä sopimuksesta, ja sen laatijan vastuusta, pitäisi tapauksen olla melko selvä.
Vaan eipä ole!
Oikeus ei uskonut sitä, että sairaanhoitaja ei olisi ajoneuvoja pysäköinyt. Näyttö tähän oikeuden päätelmään oli todella hutera.
Parkkipate itse omissa pysäköintiehdoissaan kertoo toisen osapuolen olevan ajoneuvon kuljettajan. Miten se todistaa kuka ajoneuvoa on kuljettanut? Onko ajoneuvon haltijalla ‘vasikointivelvollisuus’?
Mikäli laki määräisi tälläisissa tapauksissa auton haltijan suoraan maksuvelvolliseksi, huolimatta siitä kuka ajoneuvoa kuljetti, koko yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeutus olisi päivänselvä. Mutta kun ei määrittele, koska sellaista lakia ei ole olemassakaan, mutta voisiko sellaista lakia edes saattaa voimaan?
Korkeimman oikeuden tulisi linjata tämä epäkohta — suuntaan tai toiseen — ja siksi nykylainsäädännön perusteella tuomita tämä juttu 46 000 laskun saaneen sairaanhoitajan hyväksi.
Ennakkotapaus saattaisi panna teuraaksi muutaman yksityisen parkkifirman kaiken niiden riidallisten saatavien muuttuessa arvottomaksi, mutta sekin parempi, kun yhden syyttömän tuomitseminen velkahelvettiin.
Tapaus Jari Aarnio on jo romuttamassa poliisin uskottavuutta kansan silmissä, yritetään nyt edes säilyttää usko oikeuslaitokseen ja siihen, että yksittäinen ihminen voi saada oikeutta.
Koska oikeudessa pitäisi sen voittaa, joka on oikeassa, eikä sen jolla on isoin rahapussi ja parhaimmat juristit.
Tässä vaiheessa jokainen lukija kysynee kysymyksen, miksi hommaa ei vihelletty poikki sen viidennen valvontamaksun jälkeen? Tai miksi Jarkko ei nostanut kättä pystyyn virheen merkiksi?
Yksi kelpo selitys voisi olla itsekriminointisuoja eli myötävaikuttamattomuusperiaate mikä on rikoksesta epäillyn tai syytteessä olevan suojaksi tarkoitettu käytäntö, joka tarkoittaa, että häntä ei saa pakottaa eikä painostaa omalla toiminnallaan edistämään syyllisyytensä selvittämistä, mutta samaan hengenvetoon, syyttömäksi tiedettyä eli tulisi tuomita.
Silti, erittäin hyviä kysymyksiä, sillä jokainen oikeusmurha on liikaa.
Tästä jutusta ei ole maksettu palkkiota ja tätä varten on haastateltu Jarkko Hyöppösen lisäksi sopimusoikeuden asiantuntijoita.
-EGORAZZI-
