Naisesi haluaa takaisin 80-luvulle: jokainen päivä olisi naistenpäivä – eikä suklaarasialla kuorrutettu "naistenpäivä" vain kalenterissa!
- 1 päivä sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Kuvittele maailma, jossa kalenteri ei tunne vain yhtä naistenpäivää vuodessa – sitä surkeaa maaliskuun 8. päivää, jolloin naiset saavat ehkä kimpun nuutuneita tulppaaneja ja suklaarasian, jos mies muistaa pysähtyä ABC-asemalla.
Eikä tarvitse oikeastaan mitään kuvitella, vaan katsoa mikä tahansa romcom-leffa, mikä on tehty 1980-luvulla, tai sitä ennen.
Entä jos olisimmekin jumissa 1980-luvun kultaisessa aikakaudessa, jokainen 365 päivää (plus karkausvuosina yksi ekstra) olisi naisille yhtä suurta juhlaa.
Ja miksi juuri 80-luvulla?
Koska 80-luku on viimeinen vuosikymmen, jolloin miehet oikeasti olivat vielä niitä ritareita, jotka maksavat drinkit, illalliset, avaavat ovet (jopa hissin napit painaen) ja toimivat perheen tienaajina, joka tuo kotiin leivän, ja sen päällisenkin (tai ainakin einesmaksalaatikkoa).
Naiset saisivat chillata kotona, hoitaa lapsia (tai vaikka katsoa Dallasia telkkarista), ilman että kukaan syyllistää heitä "uraputkesta putoamisesta".
Miehet tulisivat töistä kotiin, heittäisivät takin naulakkoon ja sanoisivat: "Rakas, otanko sinulle lasin viiniä?"
Ei stressiä tasa-arvosta, ei vaatimuksia 50/50-laskujen jakamisesta treffeillä.
Jokainen päivä olisi kuin ikuinen Naistenpäivä – ilman sitä kiusallista "tasa-arvo hössötystä", joka on vienyt meidät jopa miesvihan partaalle -- ja vihervassareiden telaketjufeministien somepäivityksissä jopa sen rajan ylikin!
Nyt naiset joutuvat maksamaan omat kahvinsa ja avaamaan ovet itse, ja miehet pelkäävät flirttailla, ettei tule syytettä ahdistelusta.
Vai miten se menikään: saiko hiuksiin koskea, vai oliko se jo uuden lain mukaan seksuaalista ahdistelua?
Missä romantiikka, oikeasti?
Kalenterin mukaan vietettävä naistenpäivä on kuin olisi pomon kanssa after workissä ja pitäisi nauraa hänen vitseilleen, tai Pohjois-Korean juhapäivä, jossa itkun pitäisi tirahtaa poskelle merkistä -- eli pakotettua pakkopullaa.
Eli nainen, miten tämä tasa-arvohomma on mennyt noin niikun omasta mielestä?
No, rehellisesti sanottuna, se on kuin se 80-luvun hiuslakka: aluksi näytti hyvältä, mutta nyt kaikki on vähän sekaisin ja liimautunut väärin.
Tasa-arvo on hieno idea – kaikki ansaitsevat samat mahdollisuudet – mutta joskus se on lipsahtanut äärimmäisyyksiin, jossa unohtuu, että vähän perinteistä kohteliaisuutta ei tee kenestäkään orjaa.
Ehkä tarvittaisiin hybridi: 80-luvun nostalgista charmia modernilla tvistillä, mutta...
... ai niin sellainenhan on jo joillekin naisille todellisuutta: heille, jotka ovat hankkineet itselleen provider-miehen!
Sillä välin kaikille muille naisille, hyvää suklaarasialla kuorrutettua "Naistenpäivää", ja toivotaan. että tulppaanit kestää edes huomiseen!
Aina Simonen
