Kissa pöydälle: keisari Rovanperä on ilman vaatteita - formula-unelma on klassinen ”tulipahan kokeiltua” -projekti!
- Toimitus
- 5 tuntia sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Kissa pitäisi nostaa pöydälle ja todeta formula-unelman olevan klassinen tulipahan kokeiltua -projekti, mutta toimittajat eivät uskalla sanoa sitä ääneen, ja vielä vähemmän ne ammattilaiset, joilta aiheesta pyydetään kommentteja!
Kalle Rovanperän debyytti Oseanian Formula Regional -sarjassa on edennyt juuri niin vakuuttavasti kuin kaikki salaa pelkäsivät: eli ei kovin.
Kisassa, jossa hän sijoittui 14:nneksi voittajana oli 17-vuotias poikanen, jonka CV:ssä aiempi suurin saavutus oli luultavasti Aasiassa ajettu kartingin aluemestaruus ja täydet 10/10 some-followeria.
Kallen katsellessa vierestä asettui palkintokorokkeelle teinejä, jotka olivat vielä viime vuonna huolissaan Pokemon Go -tapahtumien loppumisesta.
Silti suomalaismediassa ja F1-pöhinöpiireissä vallitsee omituinen hiljainen sopimus: ”No joo… haasteita varmasti on… lajit ovat erilaisia… nuori vielä… oppimiskäyrä jne, jne.”
Kukaan ei uskalla sanoa ääneen sitä, mitä jokainen katsomo, some ja tallin kahvipöytä jo tietää: Kalle ei tule ikinä nousemaan F1-tasolle.
Ei F2:n kautta, eikä muuten, koska hänestä ei todennäköisesti ole edes hätyyttelemään Formula 3:n kärkivauhtia tällä tahdilla.
Kukaan ei odottanut sijoituksia -- ja alainprostmaisia kisataktiikoita -- tai varsinkaan tiukkaa rengas-regasta-vastaan ajamista.
KALLELTA PUUTTUU TÄYSIN RAAKA VAUHTI
Päinvastoin, itse sijoitukset ovat yhdetekeviä, mutta se mikä ei ole yhdentekevää on se, että Kallelta puuttuu täysin raaka vauhti!
Aika-ajossa olisi pitänyt päästä heti ja selkeästi TOP 3:een, ja kisavauhti olisi sitten ollut asia erikseen, mutta näillä näytöillä sen F1-fantasian voi jo varmuudella haudata; narratiivina ja oikeassa elämässä.
Mikä on kuitenkin se kaikkein hauskin osa tässä koko sirkuksessa?
Kaikki osapuolet ovat salaa tyytyväisiä, että homma jatkuu juuri näin.
Kalle esittää tällä hetkellä roolia, jossa hän itsekin luultavasti jo aavistaa olevansa huono, mutta saa silti ajaa kivoja autoja, tienata rahaa ja oppia nöyryyttä
Toyota maksaa tätä leikkiä, koska he tietävät täsmälleen, mitä tapahtuu seuraavaksi:
Kalle ajaa pari kautta, kokee olevansa keskinkertainen keskikastin kuski (ainakin 18-vuotiaita teinejä vastaan), tajuaa että ralli on se paikka missä hän on jumalauta ylivoimainen – ja palaa nöyränä takaisin GR Yaris -pöksyissään ralliin.
Toyota saa superstaransa takaisin, ja kaikki ovat onnellisia.
Red Bull puolestaan on klassisessa win-win-asetelmassa:
Vaikka tulokset ovat surkeat, logo näkyy, Kalle naukkaa Red Bull -tölkistä joka haastattelussa, ja jos joku joskus kysyy tuloksista, voi aina sanoa tutun mantran.
”Ralli ja rata ovat eri maailmoja. Mutta kiva kun uskallettiin kokeilla, eikö?”
Eikä Kalle ole edes ainoa, joka kiemurtelee vaivaantuneena penkillään -- me muut ei niinkään vaivaantuneina, vaan myötähäpeästä.
Eli lyhyesti:
Kalle esittää tällä hetkellä roolia, jossa hän itsekin luultavasti jo aavistaa olevansa huono, mutta saa silti ajaa kivoja autoja, tienata rahaa ja oppia nöyryyttä – ja kaikki muut osapuolet tienaavat siillä vielä enemmän.
Seuraava luku: Kalle palaa ralliin 2028, voittaa heti kolme peräkkäistä MM-titteliä ja silloin kaikki voivat yhtäkkiä muistaa, että ”jo silloin nähtiin, että rata ei ollut hänelle oikea ympäristö”.
Ja pyörä pyörii taas.
Hyvin suunniteltu epäonnistuminen on joskus menestyksen paras muoto!
Tulipahan kokeiltua, miau!
Aina Simonen
