"Gini on nyt 'se' juttu" - 80-luvun juppien suosikki teki paluun kaikkien huulille: tämä drinkissä tärkeintä!

GT:n voi jokainen tilta mieluisellaan ginillä, ja niitä sitten riittääkin joka lähtöön | WIKIMEDIA

Juomatrendit muuttuvat hitaasti, mutta kuitenkin varmasti. Vodkan 1990-luvulla alkanut suosio on tulemassa tiensä päähän, ja nyt trenditietoinen tilaakin vodkan sijaan giniä.

Ginin tuntevat kaikki, jos ei muuten niin lonkeropurkin kyljestä. Gini onkin yksi aineosa aidossa lonkerossa, josta myös Gin Long Drink -nimi juontaa juurensa.

Ginin erikoinen maku on kuitenkin osalle nuorempaa sukupolvea melko tuntematon ja vielä harvempi on kantanut gini-pulloa kainalossa Alkosta, tai tallinnanreissulta palatessaan.

Jos Gibson, Martini, Tom Collins, Gimlet tai GT (gin & tonic) kuulostaa jotenkin etäisesti tutulta, nostalgiselta tai retrolta, johtuu se siitä, että jupit ryystivät näitä gini-pohjaisia drinkkejä naamariinsa 1980-luvulla - aina kun kokkelin snorttaamiseltaan ehtivät.

Gini valmistetaan viljasta tislaamalla ja sen ainutlaatuinen maku tulee prosessissa käytetyistä katajanmarjoista.

Ginit voi jakaa karkeasti kolmeen eri kategoriaan:

LONDON DRY: voimakkaasti katajanmarjoilta maistuva; ei kuitenkaan välttämättä juuri Lontoossa tislattu; Gordon's on London dry gini

PLYMOUTH: tulee Briteistä ja tislataan vain ja ainoastaan joko Plymouthin tai Devonin alueella; maistuu hieman aromikkaammalta kuin Lontoon serkkunsa; Plymouth Dry on tyypillinen alueen gini.

NEW AMERICAN: gini, jonka maussa on myös muita makuvivahteita, eikä pelkästään katajanmarjaa, tosin kutsumanimi (new american) tämän tyyppiselle ginille voi vaihdella, riippuen kielestä ja maasta; Hendrick's edustaa tätä kategoriaa.

Kuten jo eri gini-tyypeistä voi päätellä, gini on peribrittiläinen juoma, joka kuitenkin sai huonon maineen 1700-luvulla, jolloin se oli yleinen puliukkojen kännijuoma. 1800-luvulla drinksut alkoivat yleistyä ja gini löysi näiden aineosana hienoston juomalaseihin.

Briteissä pientislaamot työntävät uusia brändejä markkinoille täyttä häkää ja on vain ajan kysymys kunnes viinakauppojen gini-hyllyille käy samoin kuin vodkalle 1990-luvulla: merkkien kirjo ja määrä kasvaa räjähdysmäisesti.

2000-luvun vaihteesta gini-tislaamojen määrä on noussut parista kymmenestä yli 500:aan!

Ja jos vodkan suosio lähti aikanaan nousuun Jenkeistä, on melko luonnollista, että ginin comeback on alkanut sen kotiseudulta Englannnista.

Silloin kuin ginistä puhutaan, ei voi sivuuttaa GT:ia. Oikeaoppisen Gin & Tonic -drinkin salaisuus nimittäin on jää!

Paljon sitä!

Jos jääpalat ovat osittain sulaneet siinä vaiheessa, kun vedät GT:n jämiä, on jäitä yksinkertaisesti ollut liian niukasti.

Mikäli perinteiset gini-merkit tuntuvat joltain, mitä vanhemmat - tai jopa isovanhemmat - ovat baarikaapissaan säilöneet, kannattaa kokeilla aivan uusia, trendikkäitä gini-merkkejä, kuten:

The Botanist, Sipsmith London Dry, Bloom, Warner Edwards; tai tietysti joku kotimaisen Kyrön gineistä; koska gini nyt vain sattuu olemaan uusi vodka...

... ja koska ginissä on oikeita makueroja, toisin kuin vodkassa, jossa ainoa ero on myyntipakkauksen (pullo) design.

-EGORAZZI-

• Wikipedia artikkeli aiheesta: gin!