Suomessa on valtava määrä korkeasti koulutettuja naisia sinkkuina, jotka jostain kumman syystä eivät vain löydä itselleen sopivaa miestä. Mistä tässä ilmiössä voi oikein olla kysymys?
EGORAZZI päätti selvittää, miksi korkeasti koulutetut naiset jäävät sinkuiksi.
Aiheesta tehtiin kattava ja syväluotaava gallup-kysely, johon kolme miestä -- toimittaja mukaan lukien -- vastasi. Kysely tehtiin vakiolähikuppilassa.
Kyselyn löydökset esittelemme seuraavassa; eli kolme syytä ns. kohtaanto-ongelmalle.
1. Kieroutuneet tasa-arvovaatimukset:
Koulutetut sinkkunaiset kannattavat voimallisesti tasaarvoa, tosin sillä poikkeuksella, että miehen tulee tarjota naiselle ruuat ja muut palvelut sekä käyttäytyä muutenkin kuin herrasmies. Lisäksi miehen tulee hoitaa kaikki teknistä osaamista vaativat jutut.
"Kotityöt meillä jaetaan kuitenkin aina tasan, sillä niin me ollaan yhdessä keskusteltu ja sovittu, vai mitä Mikko?". "Kyllä rakas!", vastaa Mikko esiliinaan pukeutuneena verhoja silittäessään.
2. Kadonnut naiseus yhdistettynä suorittajafeminismiin:
Koulutetut sinkkunaiset tarvitsevat miestä vain laps(i)en siittämiseen, sillä käytännössä se henkilö, jolla on munat ja alfauroksen asema parisuhteessa, on jo tiedossa.
Koulutetulle uraputkisinkkunaiselle mies on oman egon jatke, jotakin jota hallita ja ohjastaa saadakseen itselleen kaiken haluamansa antamatta mitään vastavuoroisesti takaisin. Koulutetut sinkkunaiset ovat kadoksissa oman naiseutensa suhteen ja ovat seksuaalisessa mielessä yhtä yllätyksellisiä ja jännittäviä kuin kolme päivää vanha makaronilaatikko.
Miehen kannalta tiedossa ei ole tajunnan räjäyttävää kunnon panoa, vaan jotain, jota nainen kutsuu rakasteluksi. Se tapahtuu aina naisen suosikkiasennossa ja vain niinä ajankohtina, kun nainen katsoo sen soveliaaksi ja antaa siihen luvan. Rakastelussa miehen on ensin tyydytettävä nainen, minkä jälkeen tulee ehkä miehen vuoro. Ehkä.
Naisen ei oman käsityksensä mukaan kuulu silloinkaan tehdä aktiivisesti mitään, sillä se olisi naisen alistamista ja esineellistämistä.
3. Koulutetut sinkkunaiset etsivät unelmissaan jännittävää pahismiestä, joka saisi naisen puhkeamaan kukkaan:
He halveksivat joko alitajuisesti tai suoraan kilttejä miehiä ja ovat väsyneitä olemaan dominoivia miehisessä maailmassa. Samalla he etsivät miestä, joka ottaisi heidän harteiltaan pois jatkuvan vahvuuden ja jaksamisen taakan. Jännittävä pahismies ei kuitenkaan saisi ryypätä, hakata tai ainakaan pettää.
Valitettavasti tämmöinen pahismies on fiktiivinen hahmo, aivan kuten uusia työpaikkoja julkisen sektorin suojatyössään luova uranainenkin.
Sitten päivitellään muiden korkeasti koulutettujen sinkkunaisten kanssa kirjapiirissä, viinilasi kädessä, että Suomesta ei löydy miehiä.
Mutta, kyllä kansa tietää... tai ainakin lähikuppilan miehet!
Jan I. Somela
