Ensin sitä vain ajatteli että liki satavuotiaaseen afropäiseen feministiin on vain iskenyt dementia, mutta sitten vuorotellen kumpaakin sukupuolta naiva nakumallikin yhtyi ruumiinpotkimiseen.
Spedenä tunnettu Pertti Pasanen kuoli vuonna 2001.
Afrotukkainen Lenita Airisto puolestaan syntyi jo ennen sotia, vuonna 1937.
Spedellä oli naistenmiehen maine, mutta uudessa kirjasssan Lenita väittää Speden yrittäneen raiskata hänet... vuonna 1991!
Siis yli kolmekymmentä vuotta sitten, ja kaksikymmentä vuotta Speden kuolemaan jälkeen.
Ja kuten yleensäkin tälläisissä #metoo / cancel -tapauksissa, vuorotellen eri sukupuolta naiva, nakumalli, Kata Kärkkäinen (nykyään Katariina Souri) liittyi ruumiinpotkimiseen.
Ruumiinpotkiminen onkin melkoinen trendi, sillä viime aikoina Playboy-lehden perustajaa Hugh Hefner'iä on haudassa monotettu oikein kunnolla tuoreessa Playboy-kohudokumentissa. Hefner kuoli vuonna 2017.
Kukaan ei (kai tosissaan) väitä Speden, tai edes Hefnerin, syyllistyneen rikoksiin, mutta niilläkin on vanhentumisaikansa, ja Speden tapauksessa mikä rikos tahansa, paitsi murha, olisi jo vanhentunut.
Mikä sitten saa ihmisen puhumaan kuolleesta pahaa kymmenien vuosien jälkeen? Lenitan väittämän raiskausyrityksen jälkeen Spede oli vielä hengissä kymmenen vuotta. Eikö se aikaikkuna riittänyt avautumaan?
De mortuis nil nisi bene on latinakielinen aforismi. Se esiintyy usein myös muodossa De mortuis nihil nisi bonum. Sanonnasta käytettyjä vapaampia suomennoksia ovat muun muassa ”Kuolleista ei pidä puhua muuta kuin hyvää” ja ”Kuolleista ei pidä puhua pahaa”.
Häissä voidaan kysyä: Vastustaako joku tätä liittoa, ilmoittakoon nyt tai vaietkoon iäksi.
Ehkä samanlainen pitäisi ottaa käyttöön hautajaisissa: onko täällä ketään, jonka ruumis olisi raiskannut, ja joka haluaisi siitä avautua, tai sitten pitää turpansa kiinni (omaan kuolemaansa asti).
Suomessa hautarauha takaa sen, ettei kukaan voi luvattomasti avata hautaa tai ottaa sieltä ruumista tai sen osaa, ruumisarkkua tai hautauurnaa eikä turmella tai häpäistä hautaa tai kuolleen muistomerkkiä.
Perättömien väitteden esittäminen kymmenien vuosien jälkeen, jolloin vainaja ei ole itseään puolustamassa, on törkeää ruumiin potkimista.
Ja se jos mikä loukkaa hautarauhaa.
Voitaisiinko säätää edes laki, joka katsoisi ruumiin panettelun hautarauhan rikkomiseksi? Miksi ei, onhan ruumiin panettelu ihan verrattavissa sen paloitteluun.
Lenita Airisto ei ole tehnyt yhtään mitään Speden kuoleman jälkeen, ellei sitten lasketa afron värjäämistä ja botox-piikittelyä -- niitäkin vastaanottavana osapuolena.
85-vuotias has-been on selkeästi ajatellut kirjastaan omaa joutsenlauluaan, mutta olisi ruumiinpotkimisen sijaan voinut keskittyä vielä elossa olevien herjaamiseen. Ei se nyt niin voi mennä, että oman sukupolvensa viimeinen eloonjäänyt pääsee kirjoittamaan historian, kun muut ikätoverit ovat mullan alla.
Eikä Katakaan nyt viime aikoina ole niin otsikoissa ollut, että ymmärtää hänen avunantonsa ruumiinpotkimisrikokseen, poikihan se sentään yhden klikkiotsikon.
Kokonaan toinen asia on historian perspektiivi. Kaikki 1970- tai 1980-, tai edes vuosituhannen vaihteessa tehty ei ihan kestä päivänvaloa nykyaikana. Kehitys kehittyy, ja ajat muuttuvat Eskoseni.
Ei sitä 1980-luvulla turvavyötä käytetty, eikä ihan aina saunakaljoja mökillä selvinpäin haettu, mutta ne lienee vanhentuneita, ja osa niistä siihen aikaan ollut ihan laillista -- tai vähintään maan tapa.
Ja niille joille raiskauksen tunnusmerkistö on hieman epäselvää voisi antaa nyrkkisäänöksi: jos vasta vuosi tapauksen jälkeen tulee raiskattu olo, niin todennäköisesti silloin raiskausta ei ole tapahtunut.
Ja mikäli asiaa joutuu miettimään kaksikymmentä vuotta, voi olla melko varma, että raiskausta ei tapahtunut, joten kannattaa pitää turpansa kiinni.
Lenita Airisto, varmaan tiedät sen itsekin, että olet ihan spede!
Tozimies
Se ei todennäköisesti ollut raiskaus, jos sitä, että oliko se raiskaus, piti miettiä 20 vuotta!!
