Kun kanvas, eli tässä tapauksessa iho loppuu kesken, niin sitten kai pitää uhrata povi, vaikka nimenomaan oli sovittu, että siihen ei tule mustetta. Vai eikö sanomaton sopimus pidäkään?
Juliane Förster on saksalainen äiti ja tatuointiartisti.
Siksi hänen olisi pitäyt kuulla sanomattomasta sopimuksesta koskien tissejä.
Ja tisseistä puheenollen, hänen tissinsä ovat suorastaan täydelliset, paitsi että...
... niihin on hakattu kuvia. Ja tekstejä!
Ehkä siksi, että kanvas -- tässä tapauksessa iho -- onkin jo kokonaisuudessaan käytetty ja läpeensä tatuoitu, ja povi sai tuta.
Pakaratkin olisi monen mielestä hyvä jättää koskemattomaksi, mutta tässä tapauksessa sekin on liian myöhäistä.
Mutta nuo täydelliset tissit. Miksi ne piti uhrata?
Eikö ollutkaan sanomatonta sopimusta, että vaikka koko keho tatuoidaan, tissieihin ei panna mustetta?
Julianen tatuointien määrä, värit ja teemat alkavat olla aika monelle tatuoitujen mallien kuolaajille liikaa, ja tissien arveluttava tatuointi vaatii jo melkoisen fetissin tasoisen fanituksen niitä pitääkseen.
Miksi, oi miksi!?
-EGORAZZI-
