Ajat muuttuu eskoseni. Vielä vähän aikaa sitten lentäminen oli monelle rutiini ja kymppikerhoon littyminen kiihotti ja oli monen fantasia. Nyt fantasioidaan pelkästään siitä, että voisi edes lentää jonnekin.
Median kasaaman korkean seksuaalisen suorituspaineen kourissa kamppailevalla miehellä tulisi olla tarjolla muitakin vaihtoehtoja kuin hyttysiä kuhiseva pusikko tai ahdas Corollan takapenkki.
Iltapäivälehtien valistaessa meitä siitä kuinka temppu tehdään ja kuinka kauan sen tulisi kestää, sekä etenkin missä eksoottisessa paikassa se kaikkein kaunein tulisi tehdä rakkauselämän kukoistuksen varmistamiseksi.
Kaikki tämä informaatiotulva sen kun lisää kuluttajan suorituspaineita entisestään.
Nykyään kun xtriimi-lajien viehätys on vähitellen hiipumassa, ja elitististen lajien tultua kaikkien saataville, tähyän taivaalle. Vuosia sitten vain harvat ja valitut pelasivat golfia, nyt sitä pystyy harrastamaan lähes jokainen Arska ja Terttu.
Lajin harrastajien hopealusikka on pahasti hapettunut ja purtu mutkalle, kun he joutuvat ruutuhousuissaan väistelemään 'vorea' huutavia taviksia kentällä.
Vielä on eräs laji, tai pikemminkin kerho, jonka tulisi saattaa tavallisen kuluttajan saataville. Kerhossa ei ole jäsenluetteloa, vaan jäsenet määrittelevät jäsenyytensä itse.
Sen jäseneksi pääsee harrastettuaan seksiä lentokoneessa lennon aikana, joten simulaattorissa nykäisseelle ei anneta jäsenkirjaa, vaikka se erikoismaininnan ehkä ansaitsisikin.
Kerhon alkuperäinen nimi on Mile High Club, suomeksi Kymppikerho, (myös 10 000 metrin kerhona tunnettu) lähinnä sen takia, että liikelennot lentävät tuon kympin hujakoilla ja koska niiden ahtaissa vessatiloissa pääsee kerhoon parhaiten.
Yli Mailin Klubin nimi johtaa viime vuosisadan alkupuolelle, jolloin autopilotti keksittiin. Historian kirjat eivät kerro keksikö Lawrence Sperry autopilotin ennen Yli Mailin Klubia, vai kehittikö hän autopilotin päästäkseen ensimmäisenä keksimäänsä kerhoon.
Vuonna 1916 tapahtui klubin neitsytmatka, (jos tässä yhteydessä voidaan matkaa leikkisästi siksi kutsua) jolloin Sperryn lentovene syöksyi jorpakkoon, hänen antaessaan taivaallista kyytiä eräälle ruova Polkille.
Pahasti ei silloin onneksi päässyt sattumaan, sillä lentovene oli vain noin 150 metrin korkeudessa ennen haaveria. Apuun meloneilla sorsanmetsästäjillä jäi haavi auki ja mela pystyyn hämmästyksestä, kun pelastettavat löytyivät lentokoneen putoamispaikasta pelkästään Aatamin ja Eevan asuun pukeutuneina.
Sperry yritti tietenkin herrasmiehenä selittää vaatteiden sinkoutuneen heidän yltään koneen osuttua veteen, mutta sen voi uskoa ken haluaa. Joka tapauksessa häntä voidaan pitää Kymppikerhon perustajana.
Koronakaranteenin jälkeen -- kyllä, se on jossain vaiheessa ohi -- henkitoreissaan voivottelevat (jäljelle jääneet) lentoyhtiöt voisivat lähteä lanseeraamaan Kymppikerhoideastani uutta nostetta alalle. Koneen takaosaan voisi asentaa ylöstaitettavat istuimet, samanlaiset kuin lentoemännilläkin on nousun ja laskun aikana.
Kahden vierekkäisen istuimen ympärille tulisivat verhot, jotka voi halutessaan vetää eteen.
Lentokoneessa paikan nimet voisivat olla vaikka Quick Mile High Club Seat, eli QMHS-luokka, jonka tietenkin voisi varata myös netissä.
Nousun aikana matkustajapariskunta joutuisi istumaan aloillaan turvavyövalon ja 'no hankypanky'-valon palaessa, mutta lentokorkeuteen saavuttaessa voisivat he verhon takana liittyä toisiinsa ja samalla kymppikerhoon.
Raukeina tapahtuman jälkeen voisi henkilökunnalta ostella virvokkeita ja myös diplomin tai T-paidan, jolla voisi naapurille sitten elvistellä. Koneeseen voisi myydä yksinäisille matkustajille myös PS-paikkoja, eli PeepSeat-lippuja.
PeepSeat-hintaan voisi kurkistella kerhoon pyrkivää pariskuntaa verhojen välistä. Pariskunta olisi tietenkin tietoinen tästä ja heidän lippunsa olisi hieman QMHS-luokkaa edullisempi, sillä PeepSeatin varannut maksaisi puolet tirkistelemänsä parin QMHS-lipusta.
Itse en valitettavasti pääsisi tällaiselle lennolle koneen epäeettisten päästöjen takia.
Mutta jos todistettavasti polkisi muutaman kuukauden polkupyörällä töihin, voisi tällä tapaa kompensoida lentokoneen päästöt ja lopulta myös kenties päästä jäseneksi muuhunkin kuin SYP-vainaan Kultapossukerhoon.
Klubituotteet tulisi tietenkin valmistaa kierrätysmateriaalista ja T-paidat ekologisesti viljellystä puuvillasta.
... mutta toistaiseksi tyydytään fantasioimaan, että pääsisi lentämään ylipäätään jonnekin.
Mihin tahansa!
Jan I. Somela
