Kaikki menee sykleissä. Eilisen trendi on tulevaisuuden trendi. Voisiko siis olla, että laihuus tulee vielä takaisin, ja kehopositiiviset mallit poistuvat takavasemalle.
Ellet ole huomannut maailmasta on tullut aivan hemmetin poliittisesti korrekti paikka.
Malli Emily Ratajkowski on erittäin hoikka, ja saa siitä jatkuvasti palautetta. Mutta entäpä jos hän trendaakin aallon harjalla?
On trendien luojia (trend setter) ja niiden seuraajia (trend follower).
Kun Emily postaa Instagram-tililleen kuvan, puolet somesta huutaa:
"Mene syömään"
"Olet liian laiha"
"Luuranko... yöäk!"
Kun mallin irvikuva, kehopositiivisesti muutama kymmenen kiloa ylipainoinen Ashley Graham postaa photoshoppaamattoman kuvan, kansa kilvan kirkuu:
"Oikea nainen"
"Ihanaa kun uskallat olla oma itsesi"
"Täydellisen virheetön"
Täydellisen virheetön! ... mitä hel**ttiä, optikolla käynti saattaisi olla paikallaan!
Taidemaalari Peter Paul Rubens (1577-1640) kuvasi teoksissaan Ashleyn kokoisia naisia -- tai oikeastaan ne taisi olla itseasiassa jopa hieman pienempiä. Tästä syntyi käsite rubenesque, rubensmainen.
Kun suurin osa maailman länsimaissa asuvista on ylipainoisia, tai vaarallisen ylipainoisia, rubenesque-ideologia sokeuttaa jos ei muuta, niin ainakin somen.
Mutta kaikki menee sykleittäin.
Ne jotka ovat ehtineet elää 1970-luvulla muistavat oranssit keittiönkaapit, karvamatot, ja muut sen ajan sisustuselementit.
Jopa 1980-luvun muotikin tekee tuloaan.
1970 ja 80 -luvuista puheenollen: kuka muistaa miltä naiset näyttivät silloin?
Alkuperäiset Charlien Enkelit käynevät hyvästä esimerkistä.
Palautetaan mieliin siis: Jaclyn Smith, Farrah Fawcett-Majors ja Kate Jackson.
Laihoja, jopa emilyratajkowskimaisia, tissittömiä ja melko peputtomia.
Koska rasva menee tisseihin ja peppuun. Tai se imetään vatsasta ja ruiskutetaan peppuun, kuten nykyään on tapana.
Ja feikkipepusta puheenollen, onko joku nähnyt Nicky Minaj'in jättipeppua ilman kuvakäsittelyä. Kaikelta siltä selluliitilta, ei niin kaunista katsottavaa.
Vaikka sanotaankin, että kauneus on katsojan silmässä. Edelleen viittaus optikkoon.
Aina jonkun pitää olla sunnannäyttäjä. Voisiko se olla siis Emily? Samalla tavalla kuin Jennifer Lopez oli isojen peppujen tehdessä tuloaan vuosituhannen vaihteessa.
Voisiko olla, että laihuudesta tulisi taas normi?
Moni nainen kiittäisi. Sillä ollakseeen laiha ei tarvita salilla rehkimistä, silikoneja, tai rasvansiirtoja kuumalta näyttääkseen -- ainoastaan olla syömättä, kuten silloin 1970-luvulla.
Jos Emilyä saa hakkua alipainoiseksi, pittää myös Ashely'ä saada sanoa läskiksi, sillä olet mitä syöt.
Kukaan ei ole kuollut siihen, että on normaalipainoinen, tai hieman alipainoinen, mutta sairaalloinen ylipaino tappaa. Hitaasti, mutta varmasti.
Sanotaan, että miehet eivät tykkää luurangoista naisista. Kuka niin sanoo, milloin niin sanotaan, ja mihin verrataan? Omalle ylipainoiselle kumppanilleko?
Toki sopivasti lihaksikas fitness-mimmi voisi olla kompromissi, mutta vetäytyä hiusraja, afroa muistuttava sänki siellä haarovälissä ja möreä ääni, ovat sen hinta. Ja päälle vielä salikortti, personal trainer, lisäravinteet ja 'lisä' ravinteet.
Ihme että maailmanparantajat & puunhalaajat, eli Vihreä puolue ei ole ottanut laihuutta vaaliteemaksi: miten paljon ekologisempaa on vähän syövä ja saastuttava Emily, kuin pientä sikalaa hiilijalanjäljeltään vastaava Ashley.
Mutta saattaahan tässä olla käynyt allekirjoittaneelle, kuten sille kuuluisalle Eskolle: maailma on muuttumut ympärillä ja ehkäpä hoikkia malleja, missejä ja muita silmäkarkkeja pääasiallisesti sisältävä kirjoittajan kupla sumentaa kyvyn nähdä muutosta?
Joten kysytään teiltä, arvoisat lukijat:
Trendaako Emily, vai voisivatko suvaitsevassa maailmassa nämä kaksi eri naistyyppiä elää rinnakkain?
Toivotaan ainakin, että Emily tietää mitä tekee eikä kehopositiiviset naiset jyräisi häntä.
Kirjaimellisesti.
Sillä onhan heillä kymmenien kilojen painoylivoima.
Tozimies
Yhtä harvoin kun kataja mahlajoi, laiha hikoo.