Innokkaimpien Leijonafanien pitäisi muistaa, että mitalit jaetaan vasta sitten, kun turnaus on pelattu loppuun. Leijonat teki ennennäkemätöntä historiaa nousemalla sillasta kultamitaleille.
Lauri Marjamäki todisti Pariisin keväässä olevansa kaikkien aikojen Leijonavalmentaja.
Valmentajavaihdos juuri ennen syksyn World Cup -turnausta oli Suomen jääkiekkoliitolta emämunaus.
Valmistautumisaika uudelle valmennusjohdolle jäi aivan liian lyhyeksi, ja tuloksena oli kaikkien aikojen pohjanoteeraus, jonka voi hyvin laittaa NHL-miesten piikkiin.
Maailman paras jääkiekkovalmentaja Lauri Marjamäki ei tietenkään saanut omaa rentoa, vaistoon perustuvaa, pelityyliään iskostettua uppiniskaisten änärimiljonäärien päähän.
Eikä sillä ole väliä, koska turnaus muutenkin oli paska, ja suomalaiset arvostavat MM-kisat kaikkien muiden turnausten edelle. Laurin tähtäin oli alusta saakka kulta Pariisista.
Kaikki palkittiin Pariisissa, kun kultasormi Marjamäki todisti maailmalle olavansa kaikkien aikojen maailman paras maajoukkuevalmentaja.
Koska jokainen, joka ymmärtää yhtään mitään tietää, että Skoda-cupissa alkusarjan peleillä ei ole mitään merkitystä.
Eikä sillä, että Marjamäen saldo valmentajana näytti jossain vaiheessa huonoimmalta sitten 1980-luvun alun. Vaikka eihän näitä aikoja voi verrata, koska Suomi oli jääkiekon mahtimaa ennen -- ja vielä -- 1980-luvulla, jolloin materiaali oli ylivoimaista tähän päivään verrattuna, ja kultaa oli tuomisina lähes joka kisoista.
Eikä jollain EHT-peleillä.
Ptää voittaa oikeat pelit.
Marjamäki todisti neroutensa ja kylmäpäisyytensä taktikoimalla mahdollisimman kovan vastuksen heti puolivälierien ensimäiselle kierrokselle, jotta loppupelien otteluohjelma olisi helpompi.
Kaikki ne urheilutoimittajat, jotka olivat jo World Cupin jälkeen vaatimassa Marjamäelle potkuja saivatkin kunnolla vettä niskaan, kun Marjamäki johdatti Leijonat turnausvoittoon ja kultamitaleille Pariisissa.
Ne molemmat! Siellä saavat nyt kotisohvalla hävetä, kun akkrea ei kisoihin tullutkaan! Ensi kerralla muistavat olla arvostelematta Suomen jääkiekkoliittoa. Tai ainakaan Kummolaa.
Marjamäki...
.... Anteeksi, ei pysty. Tätä enää jatkamaan... happi loppuu, ja verisuoni pullottaa ohimolla jo uhkaavasti!
Sarkasmi on henkisesti raskas laji kirjoittajalle, varsinkin tälläisten pellejen kuin Marjamäki ja Paatelainen ollessa kyseessä.
Toisaalta, ei Marjamäkeä pitäisi syyttää kaikkien aikojen huonoimmasta maajoukkuevalmentajan pestistä, koska sen ei olisi ikinä pitänyt antaa jatkua näin pitkään.
Suomen jääkiekkoliitossa olisi pitänyt tehdä johtopäätökset jo välittömästi World Cupin jälkeen, ja heivata tämä 'veli' v***uun Leijonien peräsimestä.
Tehty virhe. Myönnetään. Korjataan. Uusi veli vaihtoaitoon.
Ehkä tämä käy nuoremmille Leijonafaneille simulaatiosta, millaista oli olla Leijonafani 1980-luvun alussa
Lätkää seuraavien urheilutoimittajienkin olisi pitänyt uskaltaa avata suunsa valmennuksen tasosta jo ENNEN MM-kisoja, eikä odottaa akkreditoinnin vahvistumista, ja vasta sitten huudella.
Koska toivotaan-toivotaan oli TV-ohjelma 1980-luvulta, ja sillä asenteella ei mitaleita voiteta -- edes Skoda cupista!
Toisaalta, 1980-luvun on jo pitkään kerrottu olevan tulossa takaisin, joten ehkä tämä käy nuoremmille Leijonafaneille simulaatiosta, millaista oli olla Leijonafani 1980-luvun alussa.
Aikana jolloin tuli turpaan joka matsissa, aivan paskoiltakin mailta:
Ruotsi voitti aina, ja vaikka olikin tappiolla; tuli kahden maalin takaa aina voittoon -- vaikka sitten viime sekunneilla.
Neuvostoliitto himmaili jo toisen erän jälkeen YYA-sopimuksen hengen mukaisesti, jotta maaliero ei olisi tiputtanut Suomea B-sarjaan.
Eikä ollut niin isoa johtoa, että se ei olisi sulanut ottelun kuluessa; mikäli nyt sellainen ihme kävi, että johtoon oli päästy.
1980-luvusta, ja sen ajan jääkiekkovalmennuksesta jäi kuitenkin yksi kaunis muisto: Kiira Korpi.
Ja Lauri Marjamäki, haista sinä vittu!
Tozimies
Den glider in, sanoi Marjamäki, kun sai kenkää perseeseen!
