Hard core -penkkiurheilijoiden mielestä naisten joukkueurheilulajit ovat todella syvältä. Rantalentopallo tekee kuitenkin kuolattavan poikkeuksen. Ja se tarjoaa hyvän syyn odottaa kesää!
Jalkapalloa seuraavan tosifriikin mielestä naisten jalkapallo on kuin nappulaliigan potkupalloa. Naisten lätkä puolestaan kuin C-junnujen lätkämatsia katsoisi.
Lähestulkoon kaikki naisten joukkueurheilulajit ovat vain huonoja, hidastempoisia ja heikkotasoisia versioita miesten peleistä. Katselukynnys menee yleensä olympialaisissa - ja silloinkin vain kun Suomi on mukana...
Kalifornian Santa Monicassa 1920-luvulla 'keksitty' rantalentopallo tekee kuitenkin veret pakkaavan poikkeuksen.
Vaikka tietysti vaikeaahan kahta bikineissä pyllistelevää mimmiä on joukkueeksi kutsua ja peliä joukkueurheiluksi - tai ylipäätään urheiluksi - mieltää. Laji on kuitenkin olympialaji ja ensimmäisen kerran rantalentopallo oli ohjelmassa 1996 Atlantan olympialaisissa.
Mutta pitkien, hoikkien ja jäntevien kaunottarien pomppiminen, sukeltelu, pyllistely, bikineiden alituinen korjaaminen sekä tietysti jännittäminen; irtoaako yläosa jossain vaiheessa peliä, on katsomisen arvoista.
Pimujen näkyvä kuolaaminen rannalla johtaa ongelmiin, mutta rantalentis tekee siitä sallittua
Vastaava kuolaaminen uimarannalla toisi tiiraajalle mustasukkaisen poikaystävän nyrkin silmään tai vaihtoehtoisesti piipaa-kyydin lähimmälle poliisiasemalle.
Rantalentopallokatsomossa ei pelkästään voi kuolata rauhassa, vaan myös (samaan aikaan) kommentoida kaverille mimmien fyysisiä ominaisuuksia kovaan ääneen - ja vieläpä oluttuoppi kädessä.
Vihdoinkin naisten joukkueurheilulaji, jota penkkiurheilun ammattilainen voi seurata hyvillä mielin.
Ja mahtava syy katsoa Lontoon olympialaisia!
-EGORAZZI-

















